Kehittämistehtävä

1 KEHITTÄMISTEHTÄVÄN JOHDANTO

1.1 Kehittämistehtävän tausta


Kouvolan kaupunki on ottamassa käyttöön Effican kuvantamisohjelman. Kouvolan kaupungin sovellusasiantuntija otti yhteyttä osastonhoitajaamme josko alkaisimme pilotoimaan kuvantamisohjelman käyttöönottoa. Osastonhoitajamme suostui ja meistä tuli osaston vastuuhenkilöt ja kuvantamistyöryhmän jäsenet. Teemme kehittämistehtävämme valokuvausohjelman käyttöönotosta ja henkilökunnan kouluttamisesta. Toimimme työryhmän jäseninä, aikataulutamme käyttöön oton, kehitämme toimintamallit ja koulutamme ainakin oman osaston henkilökunnan käyttämään ohjelmaa. Työryhmään kuuluu meidän lisäksemme osastonhoitaja, osastonlääkäri, sovellusasiantuntija ja edustaja Medi-it:ltä, joka vastaa ohjelmasta ja sen toimivuudesta.

1.2 Työyhteisön kuvaus ja tyypillisimmät potilasryhmät


Työskentelemme Kouvolan kaupungin terveyskeskus-sairaalan osasto 2:lla. Osaston hoitohenkilökunnan rakenne muodostuu osastonlääkäristä, osastonhoitajasta, 10,5 sairaanhoitajasta, seitsemästä perushoitajasta ja osastosihteeristä. Kuntohoitaja työskentelee osastolla joka päivä koko aikaisesti. Laitoshuoltajia osastolla työskentelee neljä.Osastolla on 26 potilaspaikkaa. Osaston keskimääräinen käyttöprosentti on Kaapo-Effican seurannan mukaan 99-100% ja keskimääräinen hoitoaika on n. 20 päivää. Potilaat tulevat osastollemme jatkohoitoon pääasiassa erikoissairaanhoidon yksiköistä, Kymenlaakson keskussairaalasta Kotkasta ja Pohjois-Kymen sairaalasta Kuusankoskelta mutta myös kaupungin oman päivystyksen kautta.Osastollemme on pyritty keskittämään muun muassa kirurgista jatkohoitoa tarvitsevat potilaat ja näin ollen osastollamme on jatkuvasti haavahoitoa tarvitsevia potilaita. Osastollemme hoitoon tulevat potilaat ovat pääasiassa iäkkäitä, monisairaita ja huonokuntoisia usein dementoituneita ja sekavia vanhuksia, joiden hoitojaksot ovat pitkiä ja kotiutuminen on mahdollista tuetun kotihoidon ja kotisairaanhoidon turvin. Osastollamme hoidetaan myös paljon saattohoidossa olevia syöpäpotilaita.Osaston ilta- ja viikonloppupäivystys on Pohjois-Kymen sairaalan yhteydessä. Seurauksena on hoitotyön vastuun lisääntyminen. Hoitajien työskentelyssä korostuu suunnitelmallisuus ja asioiden ennakointi hoitotyön osa-alueilla. Osastollamme on kehitetty ja toteutettu tiimityöskentelymallia ja lisäksi osastollamme on käytössä omahoitajamalli. Sairaanhoitajat toimivat erikoissairaanhoidosta siirtyvien ja vaativien potilasryhmien omina hoitajina. Perushoitajat taas toimivat perushoidollisten potilaiden omina hoitajina. Omahoitajajärjestelmä mahdollistaa potilaan kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen hoidon. Hoitotyön perustana on ollut yhteisesti sovitut ja hyväksytyt arvot ja periatteet. Hoitajat ovat kokeneet omahoitajuuden olevan edellytys laadukkaalle hoitotyölle.

2. KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TAVOITTEET

Potilaan tullessa osastolle haavan kuvaus kirjallisesti jää usein puutteelliseksi. Myöhemmin ei enää välttämättä muisteta, minkälainen haava alkujaan oli. Hoitajat voivat lisäksi vaihtua ja eivät ole edes nähneet haavaa. Tästä johtuen haavahoidon vaikuttavuutta on vaikea arvioida luotettavasti. Työyhteisömme eri toimipisteillä on myös hyvin erilaiset käytännöt kirjata haavoista ja niiden hoidosta.

Haavahoidon kuvantamisen avulla on nyt tarkoitus parantaa hoidon suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Tavoitteena on saada laadullisesti parempaa ja vertailukelpoisempaa haavahoitoa koko työyhteisössä. Kuvantaminen mahdollistaa myös konsultoinnin esimerkiksi haavahoitajan tai erikoissairaanhoidon puolelta. Etäkonsultaatio vähentäisi kontrollikäyntien määrää ja näin saisimme säästettyä rahaa sekä aikaresursseja. Potilaan näkökulmasta myös inhimillinen kärsimys pienenee matkojen vähentyessä.

Tavoitteenamme on nyt ensimmäisessä vaiheessa oppia valokuvausohjelman käyttö. Käytön opittuamme saamme haavojen valokuvaamisen joustavaksi ja yksinkertaiseksi toiminnaksi hoitotyössä. Valokuvausohjelma sisältää haavojen valokuvauksen ja kuvien siirtämisen arkistoon sekä arkistoitujen kuvien linkittämisen. Tavoitteenamme on myös laatia yhteiset toimintaohjeet haavojen valokuvaukseen, jotta käytäntö olisi yhtenäinen kaikissa työpisteissä.

Toisessa vaiheessa tavoitteemme on kouluttaa työyhteisö käyttämään järjestelmää. Näin ollen saisimme koulutuksella ja ohjeistuksella yhtenäisen käytännön haavojen valokuvaamiseen. Lisäksi on suunniteltava järjestelmässä olevien kuvien hyödyntäminen haavahoidon eri vaiheissa. Suunnittelu toteutetaan yhteistyössä kaikkien haavahoitoon osallistuvien kanssa.

3. KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TOTEUTUS

3.1 Kehittämistehtävän kohderyhmä


Kohderyhmänämme on oman osaston henkilökunnan hoitajat ja osastosihteeri. Hoitajat koostuvat sairaanhoitajista, perus- ja lähihoitajista. Hoitajissa on sekä vakituista henkilökuntaa että sijaisia. Näin ollen kohderyhmän koko on n. 20 henkilöä. Hoitajien ikäskaala on suuri ja ATK-osaaminen vaihtelevaa.

3.2 Kehittämistehtävän aikataulu


  • 26.10.11 Sovellusasiantuntija otti yhteyttä osaston hoitajamme ja tiedusteli osastomme pilotointi-innokkuutta.

  • 7.12.11 Aloituspalaveri: Paikalla sovellusasiantuntija, Medi-it:n edustaja, osastonlääkäri, osastonhoitaja ja osaston ohjelmakouluttajat.

  • Vko 51-2 Kouluttajat harjoittelivat harjoitusohjelmaa Koulu-Efficassa.

  • Vko 3 Palaveri: Ohjelman osaamisen kartoitus+ jatkosuunnitelma

  • Vko 4-9 Kouluttajat käyttävät ohjelmaa Kouvola-Efficassa -> Käytön arviointi ja ongelmat

  • Vko 9-14 Henkilökunnan kouluttaminen: Ensin sairaanhoitajat, sitten perus- ja lähihoitajat+osastosihteeri, tiimeittäin?

  • Kouluttamisen ja käyttöönoton aikana ja jälkeen: Käytön arviointia ja palautteen antoa

  • Toukokuun alussa: Yhteenveto

  • Toukokuusta eteenpäin: Muiden osastojen kouluttaminen????
4 HAAVOJEN VALOKUVAUS

Paikallisia haavan paranemisen arviointikeinoja ovat havainnointi, haavan koon mittaaminen, haavan ääriviivojen jäljentäminen tai valokuvaaminen ja haavan ja sen ympäristön palpoiminen. ( Hietanen ym., 2002, 49). Valokuvaus on osoittautunut hyväksi apukeinoksi haavan dokumentaatiossa ja paranemisen seurannassa. (Hietanen ym., 2002, 188). Valokuvatessa taltioidaan haavan ulkonäkö säännöllisesti ja silloin, kun haavan tilanteessa tapahtuu oleellista muutosta. Valokuvauksessa kiinnitetään huomio valaistukseen, koska erilaiset lamput ja salama antavat kuvalle erilaisen sävyn. Kuvaaminen vaatii valokuvaustekniikan hallintaa ja harjoittelua. Kuvaamisessa käytetään digikameraa. Digitaalikameralla otettu valokuva siirretään tietokoneelle. (Hietanen, H, 2002, 54)

Valokuvaamisessa huomioidaan valaistuksen vaikutus valokuvan sävyyn: salamavalosta tulee sininen, hehkulampusta keltainen ja loistelampusta vihertävä sävy. Siksi valokuvaaminen tulisi aina tehdä samalla kameralla ja samoissa olosuhteissa. Potilaan tulee aina olla samassa asennossa ja kuvassa saisi näkyä vain haava ja mitta-asteikko. Haavan kuvaaminen on suositeltavaa tummaa taustaa vasten. Tumma tausta imee salamavalon ja toimii näin kontrastina haavalle. Haavan valokuvauksessa tulee aina olla sama etäisyys, sama kulma, sama valotusaika ja sama valaistus. Kuvaukseen ongelmia tuo kehon luonnolliset kaaret. (Internetix)

Potilaan haavaa kuvatessa tulee aina olla potilaan kirjallinen lupa eikä potilasta saa tunnistaa kuvasta. Kuvia ei saa julkaista ilman potilaan lupaa. (Internetix)

Haavojen valokuvaaminen on Suomessa vielä satunnaista ja ohjeistamatonta. Tunkkari (2009) tutkimuksen mukaan haavojen valokuvauksen todettiin parantavan haavahoidon dokumentointia ja laatua. ( Tunkkari, Määttälä, Penttilä, Hakala 2009)


4.1 Haavavalokuvien dokumentointi ja laatu

Dokumentoinnilla tarkoitamme valokuvien tallentamista potilastietoihin. Tämän tavoitteena informaation välittäminen niin, että vastaanottajalle syntyy yksiselitteinen kuva dokumentoidusta aiheesta. Valokuvien dokumentoinnin käyttöönotolla on tarkoitus parantaa potilasturvallisuutta, kehittää henkilökunnan ammattitaitoa ja saada aikaan kustannussäästöjä. Hyvä dokumentointi parantaa hoidon laatua. (Tunkkari, A., 2010, 9)

Valokuvien laatua vertaileva tutkimus osoittaa, että valokuvauksessa kuvan laatuun vaikuttaa väritasapaino, kuvan tarkkuus, makrokuvaus mahdollisuus, pikseleiden määrä kamerassa, valaistus ja taustan väri. Kameroissa on suuria eroja kuvien laadun ja väritasapainon suhteen. (Galdino, Vogel, Vander, Kolk, 2001)

Pelkkä valokuva haavasta ei riitä diagnoosin tekoon, mutta toimii diagnoosin teon tukena. Diagnoosin tekoon tarvitaan tietoa haavan etiologiasta, potilaan sairauksista, lääkityksestä, annetusta hoidosta ja sen vaikuttavuudesta. Valokuvat palvelevat hyvin haavan paranemisen seurannassa kun diagnoosin on tehty. Haavahoitoon tarvitaan yhteinen terminologia, samoin kun haavaluokituksen käyttö tulee vakiinnuttaa hoitotyöhön, mikäli haavahoidon dokumentointia halutaan parantaa. (Tunkkari, A., 2009, 25)


4.2 Haavojen valokuvaamisen edut

Haavahoidosta puuttuu edelleen yhtenäisen kirjaamisen mahdollistava terminologia. Valokuvat parantavat yhtenäistä dokumentointia ahavahoidossa, sillä valokuva on kaikille sama. Edellytyksenä on, että hoitaja osaa tunnistaa haavan pohjassa olevan kudoksen, tunnistaa ja ymmärtää haavan etiologian, paranemisen biologian ja paranemisprosessin periaatteet. (Tunkkari, A., 2009, 18-19)

Haavoja valokuvattaessa tulisi kuvia ottaa vähintään kaksi. Toinen valokuva tulisi olla anatominen ja toinen lähikuva haavasta, jossa haava täyttää kuva-alasta n. 60-80%. Anatomisessa valokuvassa tulisi näkyä missä kohden raajaa haava sijaitsee ja kuinka suuren alan se raajasta käsittää. Informaatiota haavadiagnosointiin saadaan haavavalokuvista. Haavan sijainnista ja ulkonäöstä voidaan päätellä, minkälaisesta haavasta on kyse. (Tunkkari, A., 2009, 19)

Haavat, jotka valokuvattiin tasaisin väliajoin paranivat paremmin kuin ne haavat joita ei valokuvattu. Valokuvat tehostavat haavanhoitoa ja paranemisessa saadaan parempia paranemistuloksia. (Tunkkari, A., 2009, 20)

4.3 Etäkonsultaatio haavahoidossa

Haavapotilaiden poliklinikkakäynnit maksavat paljon. Käyntien määrää voidaan vähentää jos potilaiden haavoja kuvataan ja konsultoidaan lääkäriä kuvien välityksellä. Etäkonsultaatiolla saavutetaan suuria ajallisia sekä rahallisia säästöjä, kun potilaita ei tarvitse siirtää poliklinikka-ajan vuoksi pitkiä matkoja. Potilaiden elämänlaatua paranee kun heidän ei tarvitse matkustaa poliklinikkakäynnin takia. Suurimmat säästöt saadaan alueilla missä on pitkät välimatkat. Etäkonsultaation avulla näilläkin alueilla potilailla on mahdollisuus saada tasalaatuista ja asiantuntevaa hoitoa. (Tunkkari, A., 2009, 21-22)

Tietotekniikan mahdollisuuksia ei ole vielä riittävästi osattu hyödyntää hoitotyössä. Tulevaisuudessa haavojen valokuvaus tulee haavahoidossa lisääntymään, koska nuoret hallitsevat paremmin telelääketieteen mahdollisuudet. Nuoret osaavat käyttää tietokoneita ja digitaalisia kameroita, ne ovat heille tätä päivää. (Tunkkari, A., 2009, 25)

HAAVOJEN VALOKUVAAMINEN

Haavan ja haavaympäristön paranemisen arviointi sekä havaintojen kirjaaminen ovat avaintekijöitä arvioitaessa haavahoidon vaikuttavuutta.
Paranemisen arvioinnista saadun tiedon avulla
  1. Suunnitellaan haavahoito
  2. Tehdään johtopäätöksiä haavan paranemisesta
  3. Raportoidaan haavassa tapahtuvista muutoksista
  4. Mahdollistetaan haavanhoidon jatkuvuuden seuranta
  5. Arvioidaan käytettyjä hoitomenetelmiä
Näiden asioiden pohjalta arvioidaan jatketaanko entisellä hoidolla vai vaihdetaanko hoitoa. Eli jos haavan paraneminen ei edisty tai tilanne huononee, vaihdetaan hoitoa, konsultoidaan lääkäriä ja arvioidaan mahdollisten jatkotutkimuksien tarve.
Haavan paranemisen arviointikeinot:
- Havainnointi (haavan tarkkailu katsomalla ja haistamalla)
- Haavan koon mittaaminen ( leveys, pituus, syvyys)
- Haavan ääriviivojen jäljentäminen (esim. voipaperille läpi piirtämällä)
- Valokuvaaminen
- Haavan ja sen ympäristön palpoiminen
-
HAAVOJEN VALOKUVAAMINEN HOITOTYÖSSÄ
Valokuvaaminen on osoittautunut hyväksi apukeinoksi haavan dokumentaatiossa ja paranemisen seurannassa.
Haavojen valokuvaaminen on tällä hetkellä Suomessa vielä monin paikoin satunnaista ja ohjeistamatonta. (Tunkkari 2009)
Haavavalokuvauksen keskeisia asioita:
Potilaan haavaa kuvatessa tulee aina olla potilaan kirjallinen lupa eikä potilasta sa tunnistaa kuvasta. Kuvia ei saa julkaista ilman potilaan lupaa.
Kuvaamisessa käytetään digikameraa ja otettu kuva siirretään tietokoneelle.
Valokuvauksessa taltioidaan haavan ulkonäkö säännöllisesti ja silloin kun haavan tilanteessa tapahtuu oleellista muutosta.
Haavoja valokuvattaessa on otettava vähintään kaksi kuvaa. Toinen valokuva tulisi olla anatoiminen ja toinen lähikuva haavasta.
KUVA 1
Anatominen: valokuvassa tulee näkyä missä kohden haava sijaitsee (raaja, takamus…) ja kuinka suuren osan se esim. raajasta käsittää.
KUVA 2
Lähikuva: Haava täyttää 60-80% kuvasta
Haavavalokuvat antavat informaatiota myös haavadiagnosointiin, haavan sijainnista ja ulkonäöstä voidaan osittain päätellä minkälaisesta haavasta on kyse. Pelkkä valokuva haavasta ei riitä diagnoosin tekoon mutta toimii sen tukena. Diagnoosin tekoon tarvitaan myös tietoa haavan etiologiasta (syntytavasta), potillan sairauksista, lääkityksestä, annetusta hoidosta ja sen vaikuttavuudesta. Valokuvat palvelevat hyvin haavan paranemisen seurannassa kun diagnoosi on tehty.
Kuvaaminen vaatii valokuvaustekniikan hallintaa ja harjoittelua.
Kameran ominaisuuksilla on suuri merkitys joka täytyy huomioida hankintaa tehdessä.
Haavavalokuvien laatuun vaikuttaa:
- Väritasapaino
- Kuvan tarkkuus (Näihin kahteen vaikuttavat kameran ominaisuudet ja säädöt)
- Makrokuvaus mahdollisuus (Objektiivin kykyä suurentaa kuvattavaa kohdetta)
- Pikseleiden määrä kamerassa
- Valaistus ja tausta väri ( Esim. Salamavalosta ja hehkulampusta tulee erilainen väri kuvaan) ( Tumma taustaa imee salamavalon ja toimii näin kontrastina haavalle)
Valokuvaus tulisi aina tehdä samalla kameralla ja samoissa olosuhteissa. Mielellään jos mahdollista myös sama kuvaaja. (Näin ollen kuvat olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia).

HAAVOJEN VALOKUVAUS MAHDOLLISTAA ETÄKONSULTAATION:
-Haavanhoitokustannukset tulevat ennusteiden mukaan lisääntymään kaikkialla maailmassa.
- Yksistään haavapotilaiden poliklinikkakäynnit tulevat maksamaan paljon.
- Poliklinikkakäyntien määrää voitaisiin vähentää, jos haavoja valokuvattaisiin ja konsultoitaisiin lääkäriä kuvien välityksellä.

- Etäkonsultaatiolla saavutetaan säästöjä aikaresursseissa sekä rahallista säästöä kun potilasta ei tarvitse siirrellä pitkiä matkoja.
- Potilaiden elämän laatu myöskin paranee kun heidän ei tarvitse matkustaa pitkiä matkoja poliklinikkakäyntejä varten.
- Etäkonsultaatio mahdollistaa tasa-asrvoisemman hoidon kaikkialla Suomessa, myös siellä missä välimatkat ovat pitkiä.

Tietotekniikan mahdollisuuksia ei ole riittävästi osattu hyödyntää hoitotyössä. Tulevaisuudessa haavojen valokuvaus tulee haavahoidossa lisääntymään, koska nuoret osaavat käyttää paremmin tieotkoneita ja digitaalisia kameroita.